Tunnelmaa syystalkoissa ja venetsialaisissa

Syystalkoot olivat kalenterissa tutulla paikallaan syyskuun alussa. Tieto talkooväelle keitettävästä, jo perinteeksi muodostuneesta lohikeitosta oli houkutellut 39 jäsentä mukaan ahkeroimaan.

Aamulla kello 9 kokoonnuttiin saunalle tehtävien jakoon. Yllätysnumerona oli uuden lanssivastaavan, Jouni Nurmelan runonlausunta ja esittäytyminen. Pikaisesti käytiin läpi uuden tiskipaikan eli tiskaamon käyttöohjeet. Tämän jälkeen nimettiin eri projekteille vastuuhenkilöt ja työryhmät. Talkoot uhkasivat loppua jo ennen alkamistaan, kun talkookansa kuuli talkoojuomien olevan vasta matkalla saareen. Jotenkin kuitenkin päästiin yhteisymmärrykseen ja työn touhuun, ja jokaiselle löytyi mieleistä puuhaa.

Tehtävälistalta löytyi perinteisiä tehtäviä: polkujen haravointi, kompostoivan huussin tyhjennys, puiden kantaminen rannalta säilytykseen, pieniä kunnostustöitä ja polttopuiden teko liiteriin. Ennen kuin polttopuita päästiin kantamaan, nostettiin liiteri paineilmalla täytettyjen tyynyjen avulla ylös ja perustukset vaihdettiin. Aiemmin perustuksina oli puupöllit, nyt laatat ja harkot.

Ei niin jokavuotisena talkootyönä suoritettiin myös uuden Weber-kaasugrillin kasaus. Tätä operaatiota johti Ossy Nousiainen, perinteisesti. Hänen muistelmiensa mukaan edellinen grilli kesti saarikäyttöä 4-5 vuotta.

Keskipäivällä saatiin nauttia Soppatyttöjen loihtimasta herkullisesta lohisopasta. Juomatkin saapuivat sopivasti juuri ennen ruokahetkeä. Jälkiruokana pannukahvit ja pullasiivut. Kyllä kelpasi! Uuden tavan mukaisesti nämäkin eväät nautittiin omista astioista, jotka pestiin heti ruokailun päätteeksi. Omat astiat yhteisellä aterialla on uusi toimiva normaali.

Haravoinnin lisäksi pientä askartelua tapahtui eri puolilla saarta. Molemmille laitureille asennettiin muutama kiinnitysrengas lisää. Tiskaamon viemäriputkea jatkettiin niin, että vesi menee liiterin alle, eikä enää tiskaajan varpaille. Pohjoislaiturin maatukeen tehtiin koeporauksia. Ajatuksena on saada maatuki ensi keväänä paloiksi, pois uuden tieltä.

Kaikki talkootyöt saatiin valmiiksi ennätysajassa aivan upean kesähelteen hemmotellessa. Pikkulinnut kertoivat, että paikoitellen esiintyi tehtävien suorittamisessa merkittävää hidastelua ja yltiöpäistä taukojen pitämistä. Tästä huolimatta kaikki talkoissa suunnitellut tehtävät saatiin tehtyä tunnin etuajassa.

Viirin lasku oli haikeaa. Se edustaa kesäkauden päätöstä ja veneilykauden loppumisen vääjäämätöntä lähestymistä. Kommodori toivottikin viiri kädessään jäsenistölle hyvät joulut.

Seuraavana ohjelmanumerona oli saunominen. Päijänteen parhaassa saunassa viihtyivät ensin naiset, sitten miehet ja lopuksi vielä uikkarivuorolaiset (sekasauna). Pehmeissä löylyissä kuultiin haikeita huokauksia, sillä useammalle nämä olivat tämän kesän viimeiset löylyt Taruniemessä.

Saunomisten lomassa poluille, puunoksille, kaiteille ja veneisiin oli ripusteltu erilaisia lyhtyjä, lamppuja ja ledejä. Illan hämärtyessä saarta valaisi edellä mainittujen lisäksi täysikuu ja hymyilevät ihmiset. Ilta oli helteisen lämmin! Tulet sytytettiin ulkogrillille, terassille oli kannettu pöytiä ja tuttuun tapaan ihmisiä viihdytti Trio Kuunari kvartetti. Jokainen istumapaikka oli käytössä ja tienoon täytti iloinen puheensorina ja nauru.

Sunnuntaiaamuna jatkettiin talkoita vielä pienen hetken verran. Etelälaiturin eteläsyrjälle kiinnitettiin laiturifenderit. Grillikota siivottiin edellisen illan juhlista ja kalusteet kannettiin kotaan talvehtimaan. Paikalleen jäi vielä vesipumppu ja majan patjat. Jäähileiden seassa veneilevät huolehtivat niistä perinteisesti sitten syksymmällä.