Uusi hallituksen jäsen esittäytyy

Tervehdys kaikille,

Hallituksen uusi jäsen Outi tässä esittäytyy. Olen viettänyt vauvasta saakka kaikki kesät mökillä Längelmäveden rannalla Sahalahdella (nykyään Kangasala), samalla mökillä siis kuin nyt olemme.  Vesi on ollut minulle todella tärkeä elementti. Uimaan opin 4-vuotiaana ja 7-vuotiaana suoritin jo uimakandin. Moottoriveneitä meillä on ollut aina, koska kalastus on kuulunut mökkeilyyn tukevasti. Harrastuksenani minulla oli reilu 10-vuotiaana ajaa syksyllä 5 heppasella moottoriveneellä ”meidän” lahdella aaltoja päin. Mitä isommat aallot ja tyrskyt, sen hauskempaa oli. Tunti tolkulla sitä kuulemma jaksoin tehdä, pelastusliivit toki tukevasti yllä.

Purjehdukseen tutustuin Tampereen Näsijärvellä 90-luvun alussa Guy 22:lla 4 vuoden ajan. Sitten meni hiivaa pilssiin, kun ystäväpariskunta pyysi 1996 purjevenekimppaan merelle. Se oli menoa heti ja niin ostettiin Absolut 37, joka oli Raumalla rakennettu vene. Siinä sitten liityttiin Rauman purjehdusseuraan, ja purjehdittiin yhdessä ensin kaksi pariskuntaa ja kohta vene täydentyi myös neljällä lapsella. Kaksi heistä olettekin tavanneet, rakkaat tyttäreni Julian ja Cecilian. Molemmat ovat viettäneet kanssani em. veneessä vauvasta asti joka kesä, 3 viikkoa putkeen sekä viikonloppuja päälle, purjehtien Turun, Ahvenanmaan ja Tukholman saaristossa. Siinä sitä on koettu ne upeat kelit, merisumut kuin ukkosmyrskytkin. Autettu on muita veneitä ja oltu itsekin avun tarpeessa. Retkipurjehduksen lisäksi kisasimme jonkin verran mm. Uudenkaupungin edustalla perhekisoissa. Tätä merellistä elämää kesti 14 ihanaa vuotta. Tämän jälkeen optimistijolla mökillä auttoi 10 vuoden ajan purjehdushaaveisiin.

Vuodesta 2016 alkaen alkoi tyttöjen suusta kuulua, että miksei me äiti osteta taas purjevenettä. Muutaman vuoden sain asiaa lykättyä, mutta Korona teki tehtävänsä. Tuntui, että oli aikaa enemmän, koska olimme vaan mökillä eikä työreissujakaan tarvinnut tehdä. Kerran sitten veljeni perheen kanssa toimme meidän moottoriveneemme trailerilla Kuhmoisiin ja ajelimme päivän Päijänteellä. Yllätyksekseni huomasin, että siellä oli paljon purjeveneitä. Olin aivan liekeissä, kun pääsimme takaisin mökille. Tyttöjen kanssa heti Nettivene-selailut käytiin ja se tuotti tulosta alle kuukaudessa. Avance 245 siirtyi 4,5 vuotta sitten Säynätsalosta Kuhmoisten satamaan ja me kolme Aulikkia, siis toiselta nimeltämme, saimme s/y Aulikin.

Kuten tiedätte, Päijänteelläkin sattuu ja tapahtuu. On meillä leikannut moottori kiinni ja sähkösisämoottorista loppunut akku, jolloin purjeilla tulimme Sysmän sataman laituriin. Päijännepurjehduksessa on purjehdittu ukkospiruetin jälkeen reikäisellä purjeella ja spinnua ovat tytöt paikanneet 2 tuntia, jotta on saatu se taas purjehduskuntoon. Mutta kyllä veneily on hauskaa, liekö se vesi ainakin yhtenä syynä. Sekä tietenkin te eli olemme löytäneet uusia, ihania ystäviä teistä. Iso kiitos siitä! Taruniemeen on ollut aina niin kiva tulla ja yhdessä viettää iltaa. Tammikuun vuodenvaihdosjuhlassa oli niin mahtavat esitykset ja keskustelut, että sieltä lähtiessä oli tunne, että nyt on äkkiä päästävä purjehtiin.

Turvallisuus ja riskienhallinta ovat olleet lähellä sydäntäni jo reilut 20 vuotta. Mm. sitä osaamista tuon tullessani Teps:n toimintaan ja hallitukseen. Olen innoissani tästä pestistä, kiitos luottamuksesta kovasti!

Iloisiin tapaamisiin Päijänteellä ja Taruniemessä,

Outi Lehti

(s/y Aulikki)